8.11.2017

Mutakuu


Joskus oli kesä ja kivaa.
Marraskuu on heittämällä hevosharrastuksen kamalin kuukausi. Koko ajan on pimeää. Valoisa aika päivässä on niin lyhyt, että ei omaa hevostaan ehdi näkemään päivänvalossa lainkaan. Kylmäkin on. Ei niin kylmä, että viitsii kaivaa toppavaatteita kaapista. Kuitenkin niin kylmä, että kostea nollan tuntumassa oleva lämpötila tunkeutuu luihin ja ytimiin ja poistuu ehkä joskus toukokuussa. Märkiä hanskoja, kuraisia kenkiä ja mutaan peittyneitä poneja.

Onneksi positiivistakin löytyy. Kenttä on loistavassa kunnossa keleistä huolimatta, joten maastoon ei tarvitse pimeällä lähteä. Kun pimeys oikein syö motivaatiota, Tara pääsee irtona kentälle. Mun ei tarvitse edes maiskauttaa, vaan se kiihdyttelee itsekseen kenttää päästä päähän liikunnan riemusta. Ja kaikesta mudasta ja pimeydestä huolimatta tallilta poistuu aina hyväntuulinen, heppaterapialla boostattu mutsi.

18.10.2017

Askellajikilpailut Eurajoki 15.10


Kisapaikalta ei ole kuvia, mutta aamulla kyytiä odotellessa oli aikaa kuvata. Ja upea ilma.
Varsin kisapainoiseksi näemmä mennyt tämä harvoin päivittyvä blogini. Tämän jälkeen siihen on kuitenkin luvassa tauko, koska vuoden viimeiset kisat käytiin kokemassa viime sunnuntaina. Ei maltettu jäädä kotiin, koska sattui vielä yhdet kisat osumaan tähän melko lähelle.

Meidän luokaksi valikoitui edelleen tuttu ja turvallinen T8 (helppo töltti). Matkaseuramme oli ilmoittautunut nelikäyntiin, joten tiedossa oli koko päivän mittainen reissu. Ajelimme sunnuntaiaamuna melko hyvissä ajoin kisapaikalle, joka oli siis Eurajoen ravirata. Raviradan keskeltä löytyy ovaalirata. Ravirata oli kisapaikkana ihan parhaimmistoa loistavien puitteiden vuoksi. Ravureiden valjastuspaikat olivat käytössä, joten hevosten kuntoonlaitto oli miellyttävää. Trailerit sai fiksusti ja helposti parkkiin ja lämmittelyyn oli varattu hulppeasti puolet raviradasta sekä iso kenttä. Baana oli hyvässä kunnossa ja selostus kuului erittäin hyvin sekä lämmittelyyn että valjastuspaikoillekkin.

Täytyy muuten mainita, että nämä olivat meidän viidennet askellajikisat ja kolmannet eri yhdistyksen järjestämät kisat. Kaikkien eri kisajärjestäjien toimintaan olen ollut tosi tyytyväinen. Toimijat ovat aina olleet ystävällisiä ja avuliaita, järjestelyt toimivat hyvin ja kisapaikoilla on aina vallinnut mukava ilmapiiri.

Tara oli valjastuspaikalla aika rauhaton ja niin myös lämmittelyssä. Tuntui, että en saanut sen kiireistä ja rauhatonta mielialaa tasattua lainkaan huolellisesta lämmittelystä huolimatta. Hevosen kiire johti lämmittelyssä aika ravitahtiseen tölttiin eikä mulla ollut mitenkään suuria odotuksia baanalle mennessä. Kotona tammalauma kiimailee enemmän tai vähemmän, joten tämä saattoi vaikuttaa hieman tamman mielialaan.

Itse suorituksen aikana sain ihan tosissani tehdä töitä, mutta ravitahtisuuden sain kuitenkin pidettyä poissa. Kun ensimmäisen kerran hidastettiin käyntiin, tuli mulle paha olo. Sydän takoi rinnassa ja toivoin vain, etten tuuperru kesken suorituksen. Aamupala oli unohtunut ja samoin hengittäminen ensimmäisen kierroksen aikana. Toisella kierroksella keskityin hengittämiseen ja olo tasottuikin onneksi aika pian.

Saatiin suoritus loppuun ja kuuntelin meidän pisteet (4.0, 4.0, 4.3). Olin pisteisiin ja suoritukseenkin tyytyväinen, varsinkin kun lämmittelyssä fiilis oli mikä oli. Ainakin muistin ratsastaa vaikken hengittää enkä tällä kertaa matkustellut koko suoritusta. Tuomareiden kommenteissa oli kahdeltakin tuomarilta maininta etupainoisuudesta, minkä allekirjoitan täysin. Tuntuu, etten missään vaiheessa saanut aktivoitua hevosen takapäätä toivotulla tavalla.

Pisteet riittivät tällä kertaa 7. sijaan yhdeksän lähtijän joukossa. Taso oli kova ja meidän porukassa oli todella näyttäväliikkeisiä hevosia ja taitavia ratsastajia, joten olo ei ollut yhtään hävinnyt.

Hävinnyt olo sen sijaan tuli kotiin lähtiessä, kun mun normaalisti tilanteessa kuin tilanteessa fiksusti käyttäytyvä ja hyvin lastautuva tamma teki trailerin edessä stopin. Lastaamisesta ei tullut mitään, kolmeen vuoteen en ole tuon nähnyt keulivan, mutta nyt näin sitten senkin. Edelleen en keksi syytä tälle käytökselle, mutta erittäin kiitollinen olen pariskunnalle joka tuli auttamaan lastaamisessa ja jota ilman olisimme luultavasti vieläkin Eurajoella.



16.10.2017

Askellajikilpailut Lohja 30.9



Vähän on venähtänyt kisoista kertominen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olimme jälleen Lohjan Hestbakin idyllisissä maalaismaisemissa kisailemassa syyskuun lopussa. Viimeksi kisat olivat niin mukava kokemus ja hyvin järjestetty, että päätimme ottaa uusiksi kun siihen oli mahdollisuus.

Kisapäivän aamu sujui mukavasti. Haettiin perjantaina jo traileri ja pakkasin kaikki tavarat valmiiksi autoon. Hepatkin viettävät jo yöt sisällä, joten tallille päästyämme sain napata vaan Taran mukaan ja taluttaa traileriin. Seuraavaksi suunnattiin toiselle tallille nappaamaan kaveri omine issikoineen kyytiin. Molemmat hepoista lastautuvat ja matkustavat hyvin, joten matkanteko näiden kanssa on aina aika miellyttävää. Mä olin ilmoittautunut tölttiluokkaan ja kaverini nelikäyntiin.

Olimme kisapaikalla ensimmäisten joukossa ja sama kiireetön tunnelma pääsi siis jatkumaan koko päivän. Ilma oli melko kolea ja enemmänkin vaatetta olisi saanut olla jo mukana, mutta ihan hyvissä fiiliksissä oltiin joka tapauksessa. Käytiin ilmoittautumassa ja otettiin hepat ulos trailerista. Aika rauhassa laiteltiin niitä kuntoon, koska kun saatiin hepat harjailtua, mun ja Taran luokan alkuun oli vielä kolme varttia.

Kisoihin oli ilmoittautunut tosi vähän porukkaa. Toisaalta tämä oli sääli, koska porukka tekee tunnelman, mutta toisaalta luvassa oli mukavan nopea kisapäivä. Tosin matkoihin meni silti reilut pari tuntia per suunta, joten saihan siihen taas lähes koko päivän käytettyä.

Kun kello oli tarpeeksi, lähdin Taran kanssa lämmittelemään käytössä olevalle hiekkatielle. Saatiin rauhassa lämpätä, koska lähes kaikki muut lämmittelivät siihen varatulla kentällä. Alkukäyntien jälkeen otin hieman tölttiä ja hepo tuntuikin menevän mukavasti. Jälkeenpäin ajateltuna lämppäsin aivan liian "suppeasti" ja valmistelin töltin huonosti, mikä johti matalihkoihin yhteispisteisiin, kun vertaa meidän aikaisempaa tasoa.

Meidän luokassa oli tosiaan neljä lähtijää. Ensimmäinen pari kun starttasi, päästiin me jo Collecting Ringiin. Ensimmäisen kerran ikinä me päästiin Taran kanssa radalle parin ensimmäisenä. Olin tästä tosi tyytyväinen, koska silloin on "baana auki" ja saa keskittyä omaan tekemiseen ilman, että täytyy tiirailla edellä menevän ratsukon lähestymistä. Olin valinnut kaikkien muiden tapaan aloitussuunnaksi vasemman kierroksen. Itse suorituksesta sen verran, että jo baanalla mulla oli sellainen olo, että nyt ei homma jotenkin toimi meidän normaaliin tapaan. Tuntui, että ratsastin itse jotenkin "unisesti" ja lähinnä matkustin ja hevonen meni helpomman kautta kun sen sieltä päästi menemään. Suorituksen jälkeen kuuntelin puolella korvalla pisteitä, eikä mulla ollut suurempia odotuksia sijoituksen suhteen.

Kävelytin Taraa hieman ja kävin vaihtamassa varusteet kuivatusloimeen ja jatkoin kävellytystä. Samaan aikaan yritin tiirailla käynnissä olevaa nelikäyntiluokkaa, jossa kaverini ratsasti. Näkymä ei ollut paras mahdollinen, mutta se mitä näin kaksikon meno näytti tosi kivalta.

Aika pian nelikäyntiluokan jälkeen oli aamupäivän luokkien palkintojen jako. Meidän pisteet 3.77 (3.0, 4.3, 4.0) riittivät kolmanteen sijaan. Tuomareiden pisteissä oli aika isot erot, mutta allekirjoitan kyllä kommentit, mitä pari tuomaria oli kirjoittanut arvostelulappuun. Askellajikisoissa kirjallinen arvostelu ei ole mitenkään pakollinen, mutta osa tuomareista raapustaa sinne lappuun perusteluja mikä on mun mielestä tosi kiva oman kehityksen kannalta. Päivän henkilökohtaisen voitontunteeni sain, kun yksi tuomareista oli laittanut lappuun, että kaunis istunta. Tämä tuntui todella hyvältä, koska viimeiset puoli vuotta olen ratsastanut hyvin istuntakeskeisesti ja työstänyt istuntani ongelmakohtia ihan uudella tavalla ja pyrkinyt rauhalliseen ja eleettömään ratsastukseen, kiitos kuukausittaisten CR-tuntien. Muuten suorituksesta jäi uupumaan kunnolla tekemisen meininki ja töltti oli toiseen kierrokseen jopa hieman ravitahtista. Tämä ravitahtisuus meidän pisteitä varmaan eniten rokotti.


Palkintojen jaon jälkeen kävellytettiin vielä hetki heppoja ja lastattiin ne. Kotimatka sujui hyvin ja ilmoille jäi elämään ajatus, että josko tänä vuonna kerran vielä startattaisiin.